30. heinäkuuta 2012

...unohtunut onnistuminen

Siivoilin jokin aika sitten tietokoneen tiedostoja, poistin turhia ja järjestelin tekstejä kansioittain. Jossakin kovalevyn uumenissa törmäsin yhtäkkiä itse kirjoittamaani runonpätkään, jonka olin jo kokonaan ehtinyt unohtaa. Runon ensimmäinen säkeistö oli täysin turhanpäiväinen, mutta toisesta säkeistöstä olin aika ylpeä. Tässä se on:
Sirppisiivet, silkkisiivet
kuin taiteilijan siveltimen kärki
maalaavat merta taivaalle.
Runon nimi on yksinkertaisesti Tiira. Kuvittele siro, ketterä lintu, punainen nokka, pitkä pyrstö, terävät siivet, valko-harmaa höyhenpuku ja musta päälaki. Kuvittele kesäpäivä, laiturin vierestä kuuluva molskahdus, joka herättää sinut unelmistasi. Kuvittele vedestä kohoava tiira - et ehdi tunnistaa, onko kyse kala- vai lapintiirasta - , pienen kalan hopeinen kylki pistää esiin punaisesta nokasta. Kuvittele taivaalle leviävä lento kuin serpentiini, taidokkaat syöksähdykset, silmukat ja pudotukset. Sellaisesta hetkestä syntyi runo, yksi parhaistani.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti