11. heinäkuuta 2012

...lapsuudesta tuttu jäätelö

Olen joskus ylpeillyt olevani itseoppinut kirjoittaja. Kieliopin olen tietenkin opiskellut koulussa, mutta kirjoituskursseilla en ole käynyt. Uskon, ettei kirjoittamista voi opettaa. Tietenkin ulkokuorta voi aina hioa, mutta jos ei ole mitään sanottavaa, saati sitten todellista paloa kirjoittamiseen, ei asialle voi tehdä paljonkaan.

Poikkeuksen teen kirjojen kohdalla. Olen lukenut muutamia kirjoittamisoppaita ihan silkasta uteliaisuudesta. Julia Cameronilta olen oppinut viettämään "taiteilijatreffejä" (joita näin sivumennen sanoen pidän hyödyllisinä muillekin kuin kirjoittajille), joiden tarkoitus on antaa uusia virikkeitä, ideoita ja ajatuksia kirjoittamiseen, täyttää "luovuuden kaivoa" esimerkiksi teatterissa, tai yhtä hyvin kukka- tai lankakaupassa. Cameronin kirjoissa on myös paljon konkreettisia kirjoitusharjoituksia, joiden avulla voi tutustua itseensä ja omaan tyyliinsä.

En seuraa tällaisia kirjoitusoppaita kovinkaan orjallisesti, hypin välillä pitkiäkin pätkiä yli, valikoin hyviltä tuntuvia harjoituksia, kokeilen ja hylkään, testaan, mikä sopii omaan tapaani kirjoittaa. Pidän oppaiden lukemista pikemminkin inspiraation lähteenä kuin kirjoittamisen opiskeluna.

Sain juuri luettua Marketta Rentolan Kirjoita hyvin - ilmaise itseäsi, tavoita lukijasi -kirjoitusoppaan. Kyseinen kirja on tarkoitettu kaikkeen kirjoittamiseen, ei vain kaunokirjallisuuteen, mutta miltei kaikki, mitä hän sanoo, on sovellettavissa romaanien ja novellien kirjoittamiseen. Myös Rentola tarjoaa yksityiskohtaisia kirjoitusharjoituksia jokaisen osa-alueen jälkeen, ja tiivistää usein sanottavansa käteviin "tarkistuslistoihin".

Kirja jakautuu neljään isompaan alueeseen. Ensimmäinen, Kuka, kenelle, mitä varten, ottaa esille lukijan näkökulman, kehottaa ajattelemaan, kenelle sähköpostia tai kirjaa tai opaskirjaa tai esittelytekstiä kirjoittaa, mihin sillä pyrkii ja kuinka lukijan mielenkiinto saadaan sytytettyä ja ylläpidettyä.

Toinen alue, Kirjoittamisen rakenteista, on hiukan hyödyllisempi romaanin kirjoittamista ajatellen. Se esittelee sellaisia käsitteitä kuin "aloitukset", "jännite", "ympäristö", "kielikuvat", "käänne" ja "lopetus", neuvoo, kuinka niitä käytetään oikein ja antaa paljon kirjoitusharjoituksia, osa yhdentekeviä ja tylsiä, osa mielikuvitusta herättäviä ja kiinnostavia, jotka kirjoitin saman tien ylös, jotta voisin kokeilla niitä mökillä. Jokaisen käsitteen jälkeen on vielä hyödyllinen tarkistuslista, johon Rentola on kirjannut ylös kysymyksiä, joiden avulla voi käydä tekstinsä läpi ja tarkistaa, löytyykö siitä kaikki oleellinen. Esimerkiksi tarinassa ilmenevistä ristiriidoista (jotka ovat oleellisia jännitteen kannalta) kertovan kappaleen jälkeen tarkistuslistassa on sellainen selventävä kysymys kuin "Annatko lukijalle riittävästi tietoa ristiriitaan johtavista tekijöistä?" Otin nuo kysymykset ylös, jotta voisin niiden avulla saada seuraavasta romaanini versiosta hiukan huolitellumman. Osa kysymyksistä on tosin turhan itsestäänselviä, sellaisia, jotka tajuan luonnostaan, vaistomaisesti. Totta kai tarina tarvitsee käänteen, tietenkin loppuratkaisu on seurausta tekstin tapahtumista, tietysti tarinan henkilöt ovat muuttuneet ja kasvaneet tarinan kuluessa! Toisaalta tällaiset itsestäänselvyydet ärsyttävät, toisaalta ne hivelevät itsetuntoa. "Tämän kaiken olen itse oppinut ja oivaltanut. En tarvitse kirjoituskursseja ja -oppaita ymmärtääkseni, että..."

Kolmas aihealue, Kirjoittamisen työkalut, kertoo sanaluokista, substantiiveista, numeraaleista jne. Tämä alue on hiukan tyhjänpäiväinen ja ilmiselvä, haravoin sen kevyesti läpi ja siirryin viimeiseen suurempaan kappaleeseen.

Tekstin tuottaminen ja käsittely käy läpi kirjoittamisprosessia aineiston keräämisestä uudelleenkirjoittamiseen. Tämä osio on miellyttävän vapaamuotoinen. Heti alussa muistutetaan, että "sinulla on oma tapasi työskennellä." Rentola kehottaa lukemaan luvun ja omaksumaan "siitä ne asiat, jotka tuntuvat luontevilta." Vinkkejä on esimerkiksi laajan aineiston jäsentelemisestä ja karsimisesta. Tästä osiosta en oikein enää löydä mitään uutta, olen jo kehittänyt omat tapani kirjoittamiseen.

Kaiken kaikkiaan Marketta Rentolan kirja on oikein hyödyllinen, kiinnostavasti kirjoitettu opas - ei opettaja - niin kirjailijoiksi pyrkiville kuin kaikille niillekin, jotka kaipaavat vähän terävämpää, huolitellumpaa ilmaisua sähköposteihinsa, esseisiinsä, kouluaineisiinsa ja päiväkirjoihinsa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti