...listojen valheellinen selkeys

Heräsin mökkireissun aikana etäisesti tuttuun ajatukseen, tunteeseen, jonka muistin vuosien takaa, mutta jonka olemassaolon olin jo melkein ehtinyt unohtaa. Tajusin, että pitkästä aikaa todella odotan loman loppumista.

Rakastan opiskelemista. On ihanaa oppia uutta, olla nuori, utelias, innokas, fiksukin aina silloin tällöin. On ihanaa oivaltaa asioita, oppia ajattelemaan. Tällainen palo oppimiseen minulla oli viimeksi ala-asteella. Yläasteen aikana se kärsi kurjasta ilmapiiristä, koulua vaivaavasta yleisestä mielipiteestä, jonka mukaan opiskelu oli turhaa ja tylsää. Pidin silloinkin opiskelusta, mutta kun muut oppilaat häiritsivät tunneilla, haukkuivat kaltaisiani hikareiksi ja ylpeilivät seiskan koenumeroilla, oli vaikeaa oikeasti nauttia.

Nyt olen saanut tuon ala-asteen innon takaisin. Tietenkin aion ottaa kaiken ilon irti jäljelläolevista kolmesta kesälomaviikosta, mutta kun lukion toinen vuosi sitten lopulta alkaa, en tunne pettymystä tai ahdistusta, vaan odotan malttamattomana ensimmäisiä, jännittäviä kursseja, ruokapöytäkeskustelujamme, jopa läksyjä ja niiden tarjoamia haasteita.

Minusta on hauska laatia listoja (niin kuin olette varmaankin jo huomanneet), ja näin ensimmäisen lukio-opiskelujani koskevan postauksen kunniaksi ajattelin esitellä teille yo-kirjoitussuunnitelmaani, niin että pääsette vähän kärryille siitä, mitä minä pidän tärkeänä.

Syksyllä 2013 (hui, jo ensi vuonna! O.o) kirjoitan

• lyhyen ruotsin, ihan vain siitä syystä, että olen hyvä siinä. Kaunista kymppirivistöä todistuksissani rikkoo vain viime kurssin yhdeksikkö. Sain viime lukuvuodelta jopa stipendin.
• pitkän englannin, koska kaikki kirjoittavat sen, ja pärjään siinäkin ihan hyvin. Sitä paitsi kielet ovat aina hyödyllisiä.

Keväällä 2014 kirjoitan

• pitkän saksan, koska olen lukenut sitä kymmenen vuotta ja olisi tyhmää jättää se kirjoittamatta kaiken sen työn ja vaivannäön jälkeen.
• äidinkielen, totta kai... Tosin olisin kirjoittanut sen vaikkei se olisikaan pakollinen, sillä rakastan kirjoittamista ja suomen kieltä. (Yllätysyllätys)
• uskonnon, mikä oli yllätys itsellenikin. En ole nimittäin koskaan ajatellut, että haluaisin kirjoittaa uskonnon. Minähän aion erota kirkosta heti, kun olen täysi-ikäinen! Mutta sitten huomasin, kuinka mielenkiintoisia kursseja uskonnosta tarjotaan. Kirkkohistoriaa (kaikki historia on kiinnostavaa), etiikkaa, maailman uskontoja ja Suomen muinaisuskoa. Noista kursseista saa takuulla myös inspiraatiota tuleviin romaaneihini. Ja koska olisi typerää käydä kaikki tarvittavat kurssit ja sitten jättää itse aine kirjoittamatta, päätin suorittaa uskonnon yo-kokeen.
• historian, johon rakastuin (uudelleen) jopa niin syvästi, että olen pohtinut, löytyisikö sen parista itselleni se "realistisempi" ammatti (= varasuunnitelma kirjailijan uralle).

Vanhemmat patistelevat minua kirjoittamaan myös lyhyen matikan, koska olen pärjännyt siinä hyvin, ja koska "matikkaa tarvitaan aina". Mutta minä en halua tarvita matikkaa, joten jätän sen ihan periaatteesta kirjoittamatta.