...padallinen

Kuinkakohan usein käy niin, että minun on tarkoitus kirjoittaa jostakin ihan muusta kuin mitä sitten lopulta päädyn kirjoittamaan? Aika usein, luulen. Mutta otan sen hyvänä merkkinä; merkkinä siitä että alkuperäinen idea ei ehkä ollut tarpeeksi vahva, mutta hyvä ponnistuslauta parempaan postaukseen. Niin kävi tälläkin kertaa, kun yritin taas miettiä, mitä inspiroivaa ja voimauttavaa kirjoittaisin vuoden vaihtuessa. Ajattelin kertoa uudenvuodenlupauksistani, mutta ei yhtään huvittanut. Ehkä palaan niihin vielä jossain vaiheessa, mutta tällä välin keksin jotain parempaa.

Vuosi sitten päätin pitää eräänlaista onnellisuuspataa vuoden verran. Aina kun minulle tapahtuisi jotain hymyilyttävää, jotain joka tuntuisi vatsanpohjassa ja rinnassa kuin kevyesti kihisevä humala, kirjoittaisin siitä pienelle lappuselle, jonka sitten taittelisin ja pistäisin pataan. (Kyseinen pata oli muuten lahja mummiltani, ja odotteli tyhjänpanttina sitä, että muuttaisin omaan asuntoon.) Kirjoitin lappuja hyvin vaihtelevasti: joskus useamman päivässä, joskus kerran viikossa. Kunnes unohdin padan kokonaan - sen täytyi tapahtua joskus kesä-heinäkuussa. Paljon onnenaiheita on tapahtunut sen jälkeen, ja harmittaa etten ole niitä kirjannut ylös, mutta ihanan kuohkea ja kahiseva kasa pataan oli ehtinyt kertyä jo näinkin.

Ja niinpä, jottei vanha vuosi kokisi huonommuutta uuden kustannuksella, ajattelin kirjoittaa tulevaisuudensuunnitelmien sijaan asioista, jotka ilahduttivat minua tänä kovaa vauhtia kuluvana vuonna 2014. En halunnut erityisemmin tehdä valintoja niiden välillä, joten varautukaa tavallista pidempään postaukseen (ihan kuin en normaalistikin kirjoittaisi luvattoman pitkiä tekstejä...).

Tänä vuonna tapahtui monta suurta asiaa, sellaista, jotka muistaisin ilmankin, mutta näköjään pari niistä oli ollut pakko kirjoittaa lapullekin, ihan vain varmuuden vuoksi:

• penkkaripäivä!!!
• inssi läpi!
• soitto Otavalta (ja hölmö hymiö)

Sitten on sellaisia pienempiä, arkisempia asioita, ei mitenkään ainutlaatuisia, mutta silti (tai ehkä juuri siksi) kirjoittamisen arvoisia. Nämä ovat siis juuri niitä kliseisiä onnenaiheita joita ei saa pitää itsestäänselvyyksinä, tai elämä on ajautumassa aivan väärään suuntaan...

• kun tajuaa omaksuneensa äsken katsomansa elokuvan päähenkilön ylvään, tyynen lempeyden
• WeHeartIt (lempisovellukseni kännykässä)
• sushi!
• kun herää vähitellen omia aikojaan
• kaunis olo uusissa vaatteissa
• Turku! Aura-joki, mukulakivikadut, kahvilat, sisäpihat, puutalot, Tuomiokirkko...
• naakkaparvet
• kaksi metsäkaurista loikki polun poikki
• hysteerinen kikatus ystävien kanssa
• sukeltaa keho notkeana ja voimakkaana auringon läpivalaisemassa vedessä
• Miksu tuli viereeni nukkumaan
• sulkapallo
• kylmät väreet omista kirjoituksista (ei koskaan liian usein)
• lapset ja koirat asiakkaina
• nukkuminen <3
• metsäkauriit
• rinnasta kouraisevan pölhöt kaverikuvat - rakastan niitä

On myös asioita, jotka tuntuvat kuuluvan aivan toiseen elämään. Kuinka pitkä on yksi vuosi? Kuinka siihen mahtuu kaikki tämä onni? Olenko minä joskus ollut saksantunnilla?

• (tuntui siltä että) lauloin hyvin musiikintunnilla, every time we touch...
• zen-buddhalainen meditaatioharjoitus
• olla Elisabeta (näyttelemäni hahmo, aivan erilainen persoona kuin minä, mikä oli aika piristävä kokemus)
• ensi-ilta
• osasin vastata opelle saksaksi suht nopeasti ja luontevasti :)

Muutama sekalainen:

• järjestelyt Otavan kanssa
• Ed Sheeran - I See Fire
• huikea ajatus: vietän kuukauden Venetsiassa! (jäi tosin vain ajatuksen tasolle, mutta viikoksi sentään pääsin maailman kauneimpaan kaupunkiin)
• Sinisiipi
• värisyttävän hyvä kirja: Kärpästen herra

Ei haittaa jos te lukijat ette ymmärrä kaikkia onnenaiheitani. Jos en niitä avaa, niiden ei ole tarkoituskaan avautua teille. Sori. Mutta pataan mahtuu myös muutama sellainen lappu, joita minäkään en enää ymmärrä, tai joihin en enää pysty eläytymään.

• hauskat hahmot Helsingissä (öm...)
• tuntemattoman miehen katse bussin ikkunalasin takaa (millainen katse, flirttaileva, elokuvallinen, kummallinen...?)
• kaikki on järjestyksessä arkea varten: työpöytä, sisustus, pääkoppa, suunnitelmat ja ulkonäkö

Parhaita lappuja padassani olivat kuitenkin ne, joita lukiessani muistin sen hetken täydellisesti, muistin sen onnen ja taianomaisuuden, jonka vallassa olin lapun raapustanut. Jos en olisi kirjoittanut näitä lappuja, en tiedä olisinko muistanut tätä kaikkea:

• LUMISADE; tihenevä sakeneva pyry kasvoillani, kun juoksen
• Helsingin merenranta talviauringon laskiessa (muistan kuinka se oli ensimmäinen ajotuntini Helsingissä, muistan kuinka minua harmitti etten ratissa istuessani voinut katsoa sivullani avautuvaa upeaa maisemaa, ehdin vain vilkaista taivaalle levinnyttä valoa ja teräksisiä aaltoja)
• agilitykurssilla käyvän flätin hepulikierrokset
• Mr. Bingleyn ilme kosittuaan Janea Ylpeydessä ja ennakkoluulossa
• saippuakuplista lumoutuneet lapset
• ajaa saaristotiellä kahdeksaakymppiä
• ensimmäisten lokkien äänet pilvien yläpuolelta, näkymättömistä
• idea esseeprelissä
• hirveä kiire bussille, ja kun käännyin katsomaan, onko se jo tulossa, pitääkö juosta, täydellinen täysikuu oli yhtäkkiä siinä
• amurinleopardin murina iltahämärissä (perheen kanssa talvisessa Korkeasaaressa, läheltä nähty leijona ja sydäntäkaihertava ääni häkin kaltereiden takaa)
• lapsen huuto "äiti, katso!", joka saa minutkin huomaamaan naakat
• kiivas tuuli juoksi jään yli ja nauroi ihmisten rakentamalle sillalle...

Nämäkin laput olivat loppujen lopuksi vain kourallinen siitä onnesta, jota olen tänäkin vuonna saanut kokea. Vähän mietityttää, mitä kaikkea olen unohtanut... Ehkä ensi vuonna kirjaan ylös kaikki pirskahtelevat, aidot hetket? Ehkä joku muukin innostuu kokeilemaan?