...olla hiukan mymmeli

Vieläkö saa puhua Tove Janssonista ja muumeista juhlavuoden nojalla? Löysin nimittäin taannoin Helsingin kirjamessujen antikvariaattiselta osastolta Sirke Happosen kokoaman Muumioppaan, ja haluaisin sanoa siitä sanasen.

Eiköhän kaikille lukijoilleni tässä vaiheessa ole selvää, että fanitan muumeja? Ne ovat nerokkaita hahmoja, yhtä aikaa huvittavan lapsellisia ja filosofisia, tummasävyisiä ja monitahoisia olentoja, joihin jokainen voi samaistua. Muumioppaasta löytää jokaikisen Janssoneiden luoman muumihahmon, niin kirjoissa kuin sarjakuvissakin ilmestyneen. Vertailin niitä itseeni ja löysin aika monta yhtäläisyyttä. Olen aina luullut olevani Nuuskamuikku, mutta kävi ilmi, että olen paljon muutakin:

• vaellushalussani olen hattivatti
• kirjoittajana pieni ja hiljainen homssu ("Homssut uskovat, että maailmaa voi ymmärtää tai ainakin siitä voi kertoa jännittävän tai kauniin. Vain he tietävät, miten hauskaa ja pelottavaa kuvitteleminen on--.")
• silloin tällöin hiukan hosuli ("Kaikki hosulit säheltävät tolkuttomasti ja tauotta.--Hosulille ei kukaan ole silti vihainen. Hän höseltää vahingossa tai hädissään ja pyytää aina anteeksi."),
• ihanneminäni olisi aika muumi, ystävällinen, anteeksiantava, helposti unohtava, spontaani, hiukan vastuuntunnoton mutta hauskaa seuraa
• oikeasti olen jo hiukan muumipeikko ("Muumipeikot ovat niitä, joiden kuuluisi olla auttamassa maailman kriisialueilla. Koska he eivät mene, he potevat ikuista syyllisyyttä. Todennäköisesti he tuskin kestäisivätkään, sillä muumipeikot ovat hyvin herkkiä.")
• siksi kaipaisinkin hiukan mymmeliä itseeni ("Kuvittele luotisuora lanka, joka kipuaa kohti taivasta. Sen varassa sinä olet, kevyenä ja vahvana.")
• joskus pelkään olevani hiukan reppana Ti-Ti-Uu
• sen sijaan että olisin Nuuskamuikkunen: vapaa ja vakavastiotettava ("Nuuskamuikkunen yltää hienoihin saavutuksiin. Niillä hän ilahduttaa ja lohduttaa muita ja saa heidät ajattelemaan elämän syviä kysymyksiä, ja niillä hän nostaa juhlatunnelman kattoon. Saavutukset vaikuttavat helpoilta, mutta eivät sitä ole. Välillä näyttää, ettei muikkunen tee mitään. Hän virittäytyy, kuljeskelee ja keittelee kahvia, jopa siivoaa. Hän luottaa intuitioon ja toimii, kun impulssi tulee. Hän ei puske, jos hetki ei ole hyvä.")

Tuntuu siltä että voisin siteerata tätä kirjaa kokonaisuudessaan. Muumikirjana se on oikeasti kattava, ilahduttava ja hauska. Lukekaa se. Selvittäkää, oletteko nuuskamuikkusia vai hemuleita, pikkumyitä vai vilijonkkia. Homssuhtava Nuuskamuikkunen on puhunut.