Musiikkimaku on vaikea asia. En vieläkään oikein osaa määritellä, millaisesta musiikista pidän, kun sitä minulta kysytään. Elokuvamusiikista? Indie-rockista? Melodisesta...öö...popista? Jos jätetään tyylilajit sikseen, sanoisin, että pidän "tanssittavasta ja mukana laulettavasta musiikista, jossa on rakastettava basso, kiehtovat sanat ja mielellään jokin piano- tai viulukuvio joka soittelee selkärankaani". Ymmärrettävästi tällaisella kuvauksella on vaikea etsiä musiikkia edes kaikkitietävästä ystävästäni Spotifysta, joten uutta musiikkia on joskus vaikea löytää.
En voi koskaan ennalta tietää, mikä kappale "iskee". Vaikka biisissä olisi hyvät sanat tai kiva basso tai omaperäinen rytmi, ei se välttämättä saa minua tuntemaan mitään. Se, että rakastan artistin yhtä kappaletta kaikesta sydämestäni ja ruumiistani, ei tarkoita sitä että pidän artistin muista kappaleista. Elämäni suurimpia mysteerejä on se, miksi jokin kappale jää tasapaksuksi taustamusiikiksi, ja toinen saa kylmät väreet kulkemaan pitkin selkäpiitä ja lihakset nykimään rytmin tahtiin. Ei sitä voi tietää. Se pitää tuntea.
Jos jotakuta kiinnostaa, millainen minun musiikkimakuni oikeasti on, suosittelen kuuntelemaan näitä kappaleita - mielellään Spotifysta ja hyvistä kuulokkeista tai kajareista, ei Youtubesta tietokoneen kautta (ei ole mitään niin tympeää kuin kuunnella jonkun toisen lempimusiikkia huonolla äänentoistolla):
alt-J: Every Other Freckle (nerokkaat sanat ja koukuttava loppumantra)
Miike Snow: The Wave
Ben Howard: Old Pine - EP Version (tuo mieleen kesän huolettomuuden ja auringossa vaalenneet hiukset)
Ellie Goulding: Hanging On - I See MONSTAS Remix
Woodkid: Run Boy Run
Kodaline: Pray
Bastille: Sleepsong
El Tango De Roxanne Moulin Rouge -levyltä (itse kohtauskin on katsomisen arvoinen - ja itse asiassa koko elokuva)
Ed Sheeran: I See Fire (kohdassa 3:58 tämän pienen ihmisen keho rusentuu)
MS MR: Dark Doo Wop
Tom Odell: Heal
Arctic Monkeys: Do I Wanna Know? (kuunneltuani kappaletta noin kymmenen kertaa putkeen kysyin kaveriltani, onko mahdollista olla rakastunut bassoon)
Arctic Monkeys: Arabella ("wraps her lips round the Mexican coke / makes you wish that you were the bottle / takes a sip of your soul and it sounds like..." ja se kuulostaa...kurittavalta, mahtavalta, tuskalliselta rakkaudelta)
John Williams: Williams: The Tale Of Viktor Navorski - The Terminal/Soundtrack Version (upeasti kehittyvä teema, joka nousee nopeasti kohti huippua kohdassa 2:35...wait for it)
Bill Withers: Ain't No Sunshine - Single Version
Delta Rae: Is There Anyone Out There (kohdassa 3:50 kuulostaa siltä kuin laulajan olisi tarkoitus laulaa vain vähän tavallista pidempi nuotti, mutta yhtäkkiä laulu muuttuu huudoksi jota ei voi enää keriä takaisin, sillä jokin laulajan sisällä on katkennut, jotain on päässyt vapaaksi, ja se jokin riepottaa minunkin sydäntäni)
Kodaline: High Hopes
Of Monsters And Men: Love Love Love
Thomas Newson: Flute - Original Mix (tässä kappaleessa huilu on kuin jokin kirkas ajatus tai valo tai lintu joka lentää tumman, tuhotun maan yllä...niin kaunis ja ylimaallinen, varsinkin kohdassa 1:30)
The Civil Wars: Kingdom Come (jos kirjoilla olisi soundtrack, tämä kappale kuuluisi oman kirjani soittolistaan)
The Civil Wars: Billie Jean - Live
Bebe: No+Ilorá (pidän hyvin harvoin kappaleista, joiden sanoja en ymmärrä, mutta tässä on sitä jotakin)
Campo': El Viento
Ei minulla oikeastaan ole mitään lisättävää näiden kappaleiden jälkeen...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti