...armollisuus

Tammikuu on itsensä piiskaamisen ja armottoman treenaamisen aikaa. Tähän aikaan vuodesta peiliin katsotaan tavallista pidempään ja arvostelevammin kuin ehkä muulloin, uudenvuodenlupaukset ja jouluherkuttelut mielessä. Sellaista se on minullakin, mutta minä en ole koskaan pitänyt armottomuudesta. Lempeys, armollisuus ja rakkaus kuulostavat paljon paremmalta. En ole täysin tyytyväinen kehooni, mutta se on silti minun, ja sitä pitäisi kohdella arvostavasti. Niinpä, jotta tasapaino ei unohtuisi tammikuun ryhtiliikkeessäkään, kaivoin esiin joskus viime kesällä kirjoittamani listan kaikesta siitä, mistä pidän juuri omassa kehossani. Tämän ei ole tarkoitus olla itserakas kirjoitus, vaan lempeä katsaus siihen, miten kummallisen kaunis ihmiskeho on, miten uniikki.

Asioita joista pidän kehossani:

• kosteudesta kihartuvat hiukset
• lohjennut etuhammas
• isot jalat (olen perinyt ne äidiltäni, ja meillä on tapana vitsailla, että ainakin näillä pysyy hyvin pystyssä)
• tapa jolla keho reagoi musiikkiin: värähtelee basson tahtiin, tanssahtelee ja venyy kuin jousen jänne
• hiusten luonnollinen, elävä väri
• lauluääni (hyvinä päivinä)
• helposti ruskettuva iho, joka ei koskaan pala (koputan puuta)
• karaistuneet jalkapohjat (toiset naiset käyttävät jalkaraspia, minä juoksen tarkoituksella kesäisin paljain jaloin)
• kultaiset säärikarvat
• iso luomi olkavarressa
• vasemman pakaran syntymämerkki (en ole varma, onko se syntymämerkki, mutta jokin pigmenttiläiskä, joka jonkun mielestä muistuttaa Kyproksen saarta...)
• notkeus (yllän maahan jalat suorina yms.)
• ketteryys tutuilla poluilla ja rannoilla ja puissa
• se kun pupillit supistuvat nopeasti valoon siirtyessä
• kuinka herkkä selkäni on kosketukselle
• kuinka pitkään voin pidättää hengitystäni veden alla
• kuinka hiuksiini tarttuu roskaa metsäretkiltä
• juuri leikattujen hiusten keveys ja tuntu sormissa
• jäntevyys ja sulavuus vedessä
• selän kaarre
• joogan jälkeinen raukeus
• Miksun tassujen paikat alavatsalla ja jalkaterien päällä (muistijälkiä ihollani, kuin haamukipua, mutta ilman kipua)
• lanneluut
• haliolo
• matala verenpaine
• huono ääreisverenkierto jaloissa (mutta vain silloin kun villasukat ovat käden ulottuvilla)
• kylmät väreet, varsinkin ruoasta ja kirjoista aiheutuvat
• kun istun lattialla kyynärpäiden varassa ja keho huojahtelee hengityksen tai sydämenlyöntien tahtiin

Oikeastaan kaikki kohdat eivät edes ole sellaisia, joista varsinaisesti pidän. Minä vain pidän siitä että tiedän ja tiedostan ne asiat omasta ruumiistani. Että minä tunnen kehoni, sen vahvuudet ja heikkoudet (kuten matala verenpaine). Siinä on jotain hienoa, siinä, että tietää mitä esimerkiksi tietynlainen päänsärky tarkoittaa. Sitäkin suuremmalla syyllä, kun oma keho joskus käyttäytyy odottamattomalla tavalla. Vieraan tuntuinen kipu on pelottavampi kuin kipu, jonka tuntee ja tunnistaa. Siksi on niin tärkeää ja kaunista tuntea oma kehonsa.

Mutta tiedättekö, mikä tässä listassa on minun mielestäni kaikkein ilahduttavinta? Se että se on niin persoonallinen. Jos pitäisi listata asioita, joista en pidä kehossani, listasta tulisi luultavasti melkein yhtä pitkä, mutta paljon tylsempi ja arvattavampi. Reisien koko, nenän muoto, pattipolvet... Kuulostaako tutulta? Sellaisia ulkonäkö"ongelmia" on miljoonilla ihmisillä ja naisilla, mutta kuinka monella on lohjennut etuhammas tai koiran tassujen haamujäljet jalkaterien päällä? Minusta siitä voisi päätellä jotakin. Äsken listaamani asiat ovat persoonallisia, koska ne ovat peräisin minusta ja vain minusta, mutta asiat joista en pidä kehossani, muistuttavat mediasta opittuja ulkonäkökriteerejä. Ehkä ne ovatkin kokonaan ulkopuolelta omaksuttuja. Ehkä minun ei pitäisi välittää niistä ollenkaan. Eiväthän ne ole minun. Haliolo ja herkkä selkä sen sijaan ovat.