...lyijytahrat sormissa

Istuin tänään lähes kolme tuntia kokeessa. Olo ei silti ole nuutunut ja tyhjiinkaluttu, päinvastoin. Historian koe oli suorastaan inspiroiva: ei pelkkää tapahtumien raportointia vaan tulkintaa, analyysejä! Ei ollut oikeastaan mitään sellaista tehtävää, mitä en olisi osannut tehdä. Niinpä vain valitsin neljä mieleisintä esseen aihetta kuudesta, mietin hetken, mitä haluan sanoa ja missä järjestyksessä, ja sitten vain kirjoitin, kirjoitin, kirjoitin kirjoitin... Kirjoitin pitkät esseet venäläistämiskausista ja Kekkosesta ja lyhyet esseet sisällissodasta ja Lapuanliikkeestä. Se oli helppoa, niin kevyttä.

Nyt on kirjoitusputki päällä, ja kova kiire ja palo käyttää sitä romaanin uudelleenkirjoitukseen (lupailin jo vähän minulle meilailleelle Otavan kustannustoimittajalle, että uusin versio on valmis uuden vuoden jälkeen), joten en kirjoita enää paljon enempää tähän. Kaikeksi onneksi kirjoittamiseen on nyt aikaakin, koska jakso vaihtuu eikä tänään ole MITÄÄN(!) tekemistä kouluun liittyen. Ei läksyjä, ei aineita, ei lukemista, ei edes kirjojen päällystystä! Yhden iltapäivän taivas täynnä kirjoittamista.

P.S. Tuuli ajoi edelläni pisteleviä lumikäärmeitä ja -viuhkoja.

P.P.S. Kyllä, lempityylikauteni on romantiikka. Kiitos viime äidinkielenkurssin osaan nyt myös eritellä, miksi tyylini on juuri romantiikkaa. Kaikki tunnusmerkit löytyvät tästä tekstistä: ihannointi, luontokuvaus, suuret tunteet, yksilöpainotteisuus...