Lumisade. Sitä voisi katsoa vaikka ikuisuuden. Tuijottaa verhonraosta pimennetystä huoneesta ulos. Hiutaleiden tanssi katulampun ympärillä (ja kaikkialla muuallakin, kaikkialla, pimeydessä valkoista jota ei näe) on yksinkertaisesti lumoavaa, kaunista. Maailma näyttää niin erilaiselta kun sitä verhoaa kevyt harso, läpinäkyvä, alati liikkuva ja silti rauhaisa.
Harmi vain, ettei minulla ole sitä ikuisuutta. Vain muutama minuutti, sitten palaan takaisin historiankirjan ääreen. Huomenna tämän jakson viimeinen koe.
Eihän se lumisadekaan ikuisuutta kestänyt... Kun illalla viimeiseksi vilkaisin, se oli jo lakannut.
VastaaPoista:( no mutta kovasti ne sitä vieläkin ennustavat...