Koiranulkoilutuslenkki ilman iPodia, kännykkää tai ylipäänsä mitään aktiviteettia.
Koira hakeutui koko ajan viereen ja tökki kuonollaan, haki rapsutuksia. En oikein tiedä, oliko se mielissään siitä, että sai kerrankin rauhassa könytä kaikki mahdolliset tuoksut läpi, vai tylsistyttikö sitä.
Ajatuksia tuli ja meni, mutten tarttunut mihinkään, annoin niiden tuulla läpi. Ajatuksettomuus tuntui kumman helpolta, niin kevyeltä että huimasi.
Taivaalla uskomattomat värit.
Autojen äänien alla varisten tummanpuhuva hiljaisuus, kun ne kyyhöttivät paljasoksaisen koivun latvassa omaan synkkyyteensä hautautuneina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti