Joulukuu on täällä. Eilen avasin ensimmäisen luukun perinteisestä partiolaisten joulukalenterista. Lopultakin saa ihan luvan kanssa alkaa hyräillä joululauluja, avata riisipuuro- ja glögikauden, suunnitella joululahjoja ja -kortteja, sytyttää adventtikynttilöitä... Ehkä tänä vuonna se jouluhenkikin löytyy, viime vuonna se kärsi lumenpuutteesta. Ei ole joulua ilman lunta, valkoista, paksua, pehmeää kerrosta routaisen maan peittona, taustana joulunpunaisille tonttulakeille ja poskille ja koristeille ja ikkunasta lankeavalle lämpimästi hehkuvalle valoneliölle.
Perinteissä on jotain todella kotoista ja rauhoittavaa, turvallista. Kun ne toistuvat vain kerran vuodessa, ne eivät vielä ala tuntua kaavamaiselta toistolta, vaan joltakin sellaiselta, jonka saa tehdä liian harvoin ja siksi se tehdään tarkalleen niin kuin ennenkin, koska niin on paras. Tulen hehkuttamaan näitä perinteitä vielä enemmänkin joulukuun mittaan, mutta tässä nyt muutamia joulunodotukseen:
Onnea on...
...kuvakalenteri (ei suklaakalenteria, ei ikinä, ei minulle)
..."pähkinä" koulun riisipuurossa
...Tonttu Toljanteri
...joululahjatoivelistat etuoven portaalla (partiotonttuja varten ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti