Muistatko tämän? Paras (ja muutamaa surkeaa räpellystä lukuunottamatta ainoa) novellini, joka syntyi hetken inspiraatiosta äidinkielentunnilla, ja haki lopullisen muotonsa muutaman kauniin tunnin aikana. Yhtä helppoa ja palkitsevaa kirjoittaminen harvoin on.
Olen ajatellut, että olisi mukava jakaa tuo onnistuminen teillekin, ikään kuin näytteenä kirjoitustaidoistani parhaimmillaan. Ensin lykkäsin sitä, koska osallistuin novellilla kirjoituskilpailuun (jonka tuloksista en ole saanut minkäänlaista infoa mistään, kiitos vain), sitten lykkäsin sitä, koska pidin blogia hiukan omituisena julkaisualustana proosalle. Muutama viikko sitten liityin kuitenkin Helsingin Sanomien vinkistä www.aukea.net:in yhteisöön. Siellä olen julkaissut muutamia tekstejäni, muun muassa juuri tuon kyseisen novellin, Suutarin. Joten jos jotakuta kiinnostaa, niin täältä se löytyy.
Olen edelleen harvinaisen ylpeä tuotoksestani. En ole varsinaisesti lyhyen proosan kirjoittaja, mutta näköjään poikkeus tekee säännön myös tässä tapauksessa. Suutariin on suloista palata muistelemaan, kuinka joskus osasi kirjoittaa... (Kyllä, tämä on taas niitä päiviä, jolloin vihaan kirjoittamista.)
Se tunne kun me luettiin joskus pari vuotta sitten juurikin tuota tekstiä koulussa!!! (tai siis opettaja luki meille) Sinut on siis huomattu! ;)
VastaaPoistaPari vuotta sitten, eli juurikin silloin kun olet tämän postauksen kirjoittanut.
Äikän opettaja kehui, että löysi niin hyvän tekstin että halusi lukea sen meille kaikille ääneen(ottaen tietenkin huomioon tekijänoikeudet). Taisi kylläkin lukea vain alkua, ei kokonaan.
Ei ole totta! :D Vau. Saako kysyä, mitä koulua käyt? Jos vaikka tuntisin tuon opettajan...
PoistaEn usko että tunnet kun asun kuopiossa :D Mutta opettajan nimi on kuitenkin Liisa Teittinen ja silloin olin yläasteella Pyörön koulussa. Nyt lukion ekaa vuotta käymässä Kuopion yhteiskoulun musiikkilukiossa :)
PoistaEi kun kyllä me luettiinkin se kokonaan, palautui mieleen kun luin tuon tekstin :)
VastaaPoista