19. elokuuta 2012

...lähestyvän syksyn tuntu

Kaipaan rauhallisia kotiviikonloppuja. Sellaisia, kun voi jäädä sisälle, vetää villasukat jalkaan ja kääriytyä vilttiin ja kirjaan. Olla vain, opiskella hiukan, tehdä läksyjä. Joogata, viedä Miksua pitkille lenkeille. Leipoa, mutta vain jos oikeasti huvittaa. Katsoa televisiota. Kirjoittaa.

Sellaisia viikonloppuja joudun odottamaan vielä muutaman viikon verran. Tämän viikonlopun olin mummilassa kaverin kanssa. Poimimme viinimarjoja ja söimme liikaa. Ensi viikolla luvassa on melontaretki - se on osa valinnaista liikunnankurssia. Sitten perheeseemme muuttaa viikoksi berliiniläinen vaihtari, jonka luona olin vastavuoroisesti viime syksynä. Kolmen viikon kuluttua lähdemme toivottavasti pitkästä aikaa mökille. Siellä voin lopultakin rentoutua, mutta toisaalta kaipaan ihan oikeasti sitä, ettei tarvitse matkustaa minnekään.

Kyllä, kirjoitan tätä matkaväsymyksen vallassa. Junamatka kesti kolme tuntia. Luin, yritin aloittaa historian kirjoitelmaa (yritykseksi jäi), katselin maisemia. Junassa on mukava matkustaa autoon verrattuna, kulkeminen on tasaista ja hiljaista, maisemat liukuvat ohi, halutessaan voi kuljeskella käytävillä jalkojaan oikomassa. Mutta matkustaminen kuin matkustaminen väsyttää. Tavaroiden purkaminen väsyttää. Huomiseen koulupäivään valmistautuminen väsyttää. Onneksi olin fiksu ja ahkera ja tein kaikki läksyni lauantaina (historian projektin pitää olla valmis vasta torstaina), joten nyt, kun olen täyttänyt velvollisuuteni tätä blogia kohtaan, painun suoraan sänkyyn ja unten maille.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti