Tämä on taas näitä päiviä.
Olen ruma.
Minulla on valtavat silmäpussit.
Hiustyylini on tylsä.
Sekoan sanoissa puhuessani.
Kirjoittaminen ei luista.
Niska on kipeä.
Olen lihava.
Ruoka on pahaa.
Kynnet ovat huonossa kunnossa.
Vaatteet hiertävät, roikkuvat, tai ovat muuten vain joko epämukavia tai rumia.
Mikään ei huvita.
Kampaajakäynti maksoi liikaa.
Viimeöinen uni oli todellisuutta suloisempi.
Kaikki on huonosti tai vielä huonommin, enkä jaksa tehdä asialle mitään. Tunnen itseni kömpelöksi, kykenemättömäksi tämän todellisuuden vaatimuksiin. Kampaaja haluaisi jutella, mutta ei saa minusta irti kuin toisiinsa kompastelevia sanoja ja kasvoille kohoavan syvän punan. Haluaisin niin kovasti olla sosiaalinen, puhelias, fiksu ja filmaattinen, mutta epäonnistun pahasti kaikessa, mitä yritän.
Joskus tuntuu, ettei todellisuus ole minua varten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti