Tänä vuonna lahjojen antaminen saattaa oikeasti olla palkitsevampaa kuin niiden saaminen. Kaveriporukassa päätettiin, että tänä jouluna ei hankita suuria, hintavia lahjoja, vaan ostellaan kirppareilla tai tehdään itse. Innostuin ehkä liikaakin tästä itse tekemisestä, ja olen nyt muutaman viikon verran suunnitellut kaikille tärkeimmille ihmisille heille sopivan lahjan, neulonut sormeni kipeiksi (en kerro mitä, vaikka tuskin pehmeän paketin saavat tätä blogia lukevat) ja saalistanut tarvikkeita kirpputoreilta. Yhtäkään lahjaa en ole saanut vielä kokonaan valmiiksi, mutta vähitellen tarvikkeita alkaa olla kasassa sen verran, että pian se puuhailu ja askartelu ja paketointi voisi alkaa. Tunnen itseni pukin pikku apulaiseksi, salaperäiseksi ja huvittavan innostuneeksi tontuksi, joka valmistelee pajallaan jouluiloa...
Lahjojen ostaminen on minusta aina ollut jotenkin ahdistavaa. Olen huono keksimään sopivia lahjoja - etenkin niille, joista välitän kaikkein eniten. Paineet löytää juuri oikeanlainen, kaunis ja kekseliäs lahja ovat niin suuret, että lahjan antamisen ilo himmenee. Vielä pakettia ojentaessaankin sitä epäilee, onko tehnyt oikean valinnan. Itsetehtyjen lahjojen kanssa on kuitenkin toisin. Sitä tietää käyttäneensä aikaa ja vaivaa lahjan eteen (ja lahjansaaja tietää sen myös), ja siksi lahjastaan on ylpeämpi kuin jos olisi ostanut sen kalliilla jostakin hienosta design-puodista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti