...pehmeä pinta

Minä olen villasukkaväkeä. Se johtuu paitsi käytännöllisistä (huono ääreisverenkierto = jalat kuin kuolleella), myös tunnelmallisista syistä. On suloista hiihdellä mummin tai tädin neulomissa, sopivasti kuluneissa, untuvaisen pehmoisissa villasukissa pitkin lattioita. On ihanaa, kun aamunkylmä lattia ei pelästytäkään varpaita takaisin sängyn lämpöön. On rentouttavaa vetää jalkaan villasukat ja käpertyä nojatuoliin juostuaan koko päivän maihareissa (ei sillä että minulla olisi mitään maihareita vastaan, päinvastoin; omistan niitä kahdet parit). Villasukissa maailma on paljon pehmeämpi, lempeämpi ihmiselle, ja ihminen ehkä hiukan lempeämpi maailmalle.