Nukuin viime yönä todella huonosti. Johtuisikohan täysikuusta...? Ensin uni ei meinannut tulla ollenkaan, antoi minun pyöriä tuskastuneena sängyssäni, piirtää lakanaan kaaoksen merkkejä. Olo oli levoton ja jotenkin...dramaattinen. Kävin mielessäni läpi roolia, joka minulla on tänä vuonna teatteriryhmämme kanssa, eläydyin huippukohtiin, muistelin repliikkejäni miltei pakkomielteisesti. Noin kahdeltatoista luovutin ja nousin kirjoittelemaan mieleen nousseita asioita muistikirjaani (tunsin itseni hullun taiteilijan stereotypiaksi). En ollut ainoa, joka oli levoton; jonkin aikaa jouduin kuuntelemaan sydän syrjällään olohuoneesta kuuluvaa Miksun vingahtelua, kun se kamppaili omien painajaistensa kanssa. Lopulta, juuri kun olin menossa rauhoittelemaan sitä, äänet lakkasivat.
Lopulta uni tuli minullekin, mutta se ei todellakaan päästänyt minua helpolla. Se halvaannutti minut, tukahdutti, täytti järjettömillä peloilla, jotka saivat minut ravistautumaan säpsyen hereille. Uudestaan ja uudestaan vaivuin levottomaan uneen ja havahduin jälleen. Herätyskellon soidessa tuntui toisaalta siltä kuin olisin maannut jo pitkään unen ja valveen rajamailla vain odottamassa sen ääntä, toisaalta siltä kuin olisin ollut kiveä, sänkyyn kahlittu. Nyt väsymys kirvelee silmissä kuin hiekka.
En ole ennen huomannut, että täysikuu vaikuttaisi minuun, mutta nyt täytyy ilmeisesti ryhtyä tarkkailemaan tilannetta. Täysikuun vaikutus lukeutuu niihin asioihin, joihin en periaatteessa usko, mutta haluaisin uskoa. Mehän sentään olemme 70%:sti vettä, vai mitä? Eikö ole ihan loogista ajatella, että kuu, joka saa aikaan nousu- ja laskuveden, vaikuttaisi myös ihmiskehon sisällä piileviin salaisiin vesiin? Saisi ne vellomaan, tanssimaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti