Aamulla kun heräsi, saattoi melkein kuvitella olevansa mökillä. Huone oli tosin isompi, lämpimämpi ja mukavampi, mutta talon ulkopuolella humisi tuuli sellaisella äänellä, jota olen tottunut kuuntelemaan vain mökkiaamuina, kun mereltä puhaltaa tuuli suoraan sisään rannasta ja kiertää pientä mökkiämme huutaen kuin nälkäinen eläin. Kaipasin mökille. Tiesin, millaista siellä olisi tällaisena päivänä. Tiesin, kuinka raskasta olisi avata ovi, kun tuuli painautuu kaikella voimallaan sitä vasten. Tiesin, miltä tuulen riehaannuttama meri näyttää, kuinka se tuoksuu. Tiesin, millaista olisi seisoa kaislikossa, kuivien, kellastuneiden korsien kahinassa ja suhinassa. Antaa merituulen sekoittaa hiukset. Jos olisin vielä lapsi, olisin tanssinut merituulen kanssa niemennokassa, hypellyt ja pyörähdellyt ja koikkelehtinut ja nauranut hengästyneenä, ja tuuli olisi imenyt nauruni kuulumattomiin. Mutta minä olin kotona ja aikuinen, ja sain tyytyä mantereella puhaltelevaan tuuleen.
Aamulenkillä kävin heittelemässä Miksulle keppiä pienessä metsikössä. Puita en tunnistanut. Ne olivat ohuita, hauraita olentoja, harmaita, lehdettömiä. Oksat katkesivat vaivatta sormien välissä. Tuulen yltyessä valtavaksi puuskaisaksi seinämäksi puista lähti tyhjä humina, johon sekoittui onttoa kalinaa. Tuuli soitteli sitä metsää, syksyn ja talven välissä horjuvaa kuollutta, hiljaista metsikköä kuin jotain tuntematonta soitinta.
Muistan, kuinka lapsena nimesin tuulet, pidin niitä melkein elävinä olentoina, yksilöllisinä. Sadetuuli toi pisarat, talvituuli lumen tuoksun ja kaamoksen huudon. Suvituuli oli kevytkenkäinen keiju, hyräili koivujen latvustoissa. Kaikkein rakkaimpia olivat meri- ja myrskytuuli. Pidin niiden villeydestä, siitä, että niitä melkein pelkäsi. Myrskytuulen tunnisti juuri siitä pienestä, pyörryttävästä pelon ailahduksesta, jonka puiden huojunta ja oksien putoilu aiheuttaa. Myrskytuuli ei varonut. Se juoksi vauhdilla päin, ja sai minut horjahtamaan, seitsemän-kahdeksan-vuotiaan lapsen. Se nauroi päälle, villiä ja vauhkoa ulvontaa. Silti pidin siitä. Pidän edelleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti