4. joulukuuta 2013

...aaltoliike

Viime päivinä minut on vallannut kumma kaipuu, jonka olin ehtinyt jo muutamaksi vuodeksi unohtaa. Olen seikkaillut Youtubessa, huudattanut huoneessani musiikkia ruudun välke ainoana valona. Olen puhunut levottomia kavereilleni, hyräillyt laulujen sanoja ja ottanut haparoivia tanssiaskelia. Olen alkanut harkita uutta harrastusta, laskeskella, mihin aikani riittäisi, mihin voimani, rahani.

En tiedä, onko se enää tässä elämässä mahdollista, mutta haluaisin niin kovasti osata tanssia. Ammattitanssijaksi en haikaile, en minä sentään ihan niin optimistinen ole. Mutta suosikkibiisin soidessa haluaisin osata heittäytyä tanssilattialle yksin tai jonkun kanssa, nauttia liikkeestä ja rytmistä ja siitä kuinka ne sointuvat yhteen. Haluaisin voida tehdä niin ilman häpeäntunnetta, flirttailla, olla kevyt ja notkea.

Harrastin lapsena tanssia muutaman vuoden, mutta se jotenkin jäi. Sen jälkeen olen kokeillut osallistua tanssikursseille vain kerran. Kokeilu jäi lyhyeksi, sillä masennuin omasta kömpelyydestäni ja hitaudestani muihin verrattuna. Tiedän, ettei pitäisi verrata itseään muihin, mutta kun tunti toisensa jälkeen haparoi yksinkertaisimmissakin liikkeissä - joita opettaja ei viitsi edes kunnolla opettaa, koska kaikki muut ovat oppineet ne jo joiltakin muilta tanssikursseilta - , sitä väkisinkin turhautuu. Muistaakseni kieltäydyin tekosyyn nojalla osallistumasta syysnäytökseen (opettaja ei erityisen innokkaasti pannut vastaan), ja jätin tulematta joululoman jälkeen tunneille.

Nyt haluaisin kuitenkin yrittää uudestaan. Haluaisin osata kertoa tarinoita muutenkin kuin kirjoittamalla. Tarinoita rakkaudesta,


riippuvuudesta, luottamuksesta,


mielipuolisia, nerokkaan kiehtovia tarinoita,


tarinoita mustasukkaisuudesta, tarinoita joita minulla ei vielä ole kykyä kirjoittaa, koska ne ovat liian suuria, liian suurenmoisia.


Jos joku siis osaisi suositella jotakin hyvää tanssikoulua tai -kurssia, olisin kiitollinen. :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti