Tilannekatsaus:
Siivet kestävät. Aluksi oli vaikeaa löytää lentämisen rytmiä, saada tarinan päästä kiinni ja kirjoittaminen vauhtiin. Mutta vähitellen muistin taas, kuinka se käy. Opin päähenkilöni uudestaan, muistin jälleen, miltä tuntuu, kun kirjoittaminen sujuu ja tarina keriytyy auki edessäni. Minun sormeni ovat pianistin sormet, ne juoksuttavat sanoja paperille kuin säveliä pianon koskettimilta. Minä lennän.
Mutta käyttämättöminä lojuneet siivet väsyvät nopeasti. Nyt en jaksa enää, jatkan huomenna virkein siivin.
P.S. Siipi-vertaus taitaa olla jo loppuun kulutettu...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti