Jälleen kirjatoivelistani kasvoi yhdellä suurenmoisella, kauniilla, koskettavalla ja inspiroivalla teoksella. Luin kirjan oikeastaan jo viikonloppuna - yhdeltä istumalta, kiihkeästi ahmien, kuurona ja sokeana muulle maailmalle - mutta halusin sulatella sitä rauhassa, ennen kuin kirjoittaisin siitä tänne.
Craig Thompsonin Habibi on järkälemäinen sarjakuva, joka yhdistelee islaminuskon perinteitä nykypäivän ongelmiin, kuten jätetulvaan. Päähenkilöinä ovat arabinainen Dodola, joka ryöstetään orjaksi ja myydään eteenpäin varakkaan sulttaanin haaremiin, sekä Dodolan pelastama ja kasvattama tummaihoinen poika Habibi, joka etsii Dodolaa heidän jouduttuaan erilleen monen vuoden yhteiselon jälkeen. Tarinaa kuljetetaan monessa aikatasossa Dodolan muistellessa Habibin ja itsensä yhteistä aikaa, mutta silti siinä pysyy vaivatta perässä. Takaumat ja erilaiset islaminuskoon kuuluvat tarinat, myytit ja legendat rytmittävät teosta, solmivat siitä yhtenäisen sanojen, kuvien ja tarinan vuon.
Piirrosjälki on uskomattoman kaunista ja selkeää, ja toisaalta moniulotteista. Erilaiset islaminuskon symbolit saavat uuden merkityksen, kun Thompson solmii sanoista kuvia ja kuvista tarinoita. Kirjan teemat ovat vieraasta uskonnosta huolimatta yleismaallisia: himo ja häpeä, rakkaus ja hyväksikäyttö.
Eräässä kirjan kohtauksessa sanotaan, että mies kiihottuu näkemästään ja nainen tarinasta. Tästä kirjasta löytyy molempia: sekä estetiikkaa että mukaansatempaava tarina. Sydäntä riepoi, kun tämä elämys piti jättää kirjastoon. Onneksi kohta on joulu...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti