...lapsen riemu

Muistan jo monelta vuodelta sen hetken, kun aamulla katsoo ulos ja siellä ilmassa, takapihalta kohoavien kuusien pimeyttä vasten, leijuu jotain valkoista...
  - Siellä sataa lunta!
Nopea rynnistys olohuoneen sohvalle suuren ikkunan ääreen kurkistelemaan, kuinka paksuna kerroksena lunta jo on. Tällä kertaa oli kuin terassille olisi levinnyt valkoinen huntu: niin kevyt, puuterinen, kaunis.

Lumi herättää meissä (minussa) lapsen. Tekee mieli kiskoa talvikamppeet päälleen kuin se piirretty poika Lumiukossa, juosta ulos kaulaliina perässä viipottaen, pyöritellä lumipalloja, tehdä lumienkeli, seurata eläinten jälkiä metsän rajaan...

Tässä vielä vähän lumifiilistelyä viime vuosilta:

Rujoa kauneutta