...leikatun nurmikon tuoksu

Viittasin viime postauksessanikin jo lyhyesti tähän suunnitelmaani, jonka laadin kaksi viikkoa sitten. Olen ollut yli-innokas ja alittanut paljon asettamiani aikarajoja, joten ajattelin, että nyt olisi hyvä hetki kertoa teillekin, missä vaiheessa mennään. Kurkkailkaa tuolta linkittämästäni postauksesta, että mikä oli homman nimi kussakin tehtäväsarakkeessa, niin saatatte ymmärtääkin jotakin.

1. Vastaus Otavalle. Tämä vaihe oli helppo ja nopea, kirjoitin lyhyen mutta kiitollisen sähköpostin Otavan kustannustoimittajalle, joka vastasi yhtä lyhyesti ja nopeasti "odottavansa innolla tekstistä uutta versiota".
2. Miljöön kehittely. Uusi, kiehtova maailma odottaa enää kirjoittamistaan. Uskon, että tällä kertaa maailman miljöö vastaa enemmän kustannustoimittajan toiveita. Itse olen ainakin enemmän kuin tyytyväinen lopputulokseen. Tosin "lopputuloksesta" on ehkä vielä liian aikaista puhua - miljööllä kun on tapana aina vähän "elää" sitä mukaa, kun siitä kirjoittaa. Perustukset on nyt ainakin valettu.
3. Vapaa ideointi. Tämän vaiheen hyppäsin melkein kokonaan yli.
4. Romaanin lukeminen. Tehty. Täytyy sanoa, että olen iloinen päästessäni kirjoittamaan romaania uusiksi - muutamassa vuodessa kirjoittaminen ehtii kehittyä jo niin paljon, että välillä melkein hävetti lukea omaa vanhaa tekstiään, sen lapsellisia ilmaisuja ja naurettavaa dramaattisuutta...
5. Rakenteen päättäminen. Niin kuin jo sanoin, hyppäsin vapaasta ideoinnista suoraan tähän vaiheeseen. Vaikeinta oli myöntää itselleen, että ainoa mahdollinen keino on pudottaa jatko-osa kokonaan pois ja keskittyä vain yhteen tarinaan. Näin romaanista, jonka nimi oli Haukkojen sukua (vaihdan luultavasti nimeäkin, en ole erityisen tyytyväinen tähän) tulee yhtenäisempi, eheämpi ja yksinkertaisempi, ilman jatkuvia, epäselviä viittauksia tulevaisuuteen. Harmittaa vain, että kirjoittamani jatko-osan reilut sata sivua menevät melkein kokonaan hukkaan. Luen romaanin myöhemmin ja otan talteen sellaiset kohdat, jotka haluan säästää. Ehkä voin käyttää niitä vielä jossakin toisessa yhteydessä. Olen jo kirjoittanut ylös, millaisia kohtauksia tarvitsen ja mihin kohtiin tarinaa ne sijoitan. Enää on siis jäljellä vain vaihe numero 6, eli...
6. Kirjoittaminen! Luvassa verta, hikeä ja kyyneleitä, itkua, naurua, epätoivoa, huikaisevaa onnea, itsesääliä ja ylpeyttä. Pidän teidät ajan tasalla.