...huumori hoivakodissa

"Sä pokaat rikkaan kundin."

Tuo oli erään hoivakodin vanhuksen ensireaktio, kun kerroin, että kirjailijan ammatilla ei tienaa elantoaan.

Salassapitovelvollisuuden (ja lähdesuojan) takia en voi paljastaa sen hoivakodin nimeä, jossa olen kesätöissä seuraneitinä, ja tätä kyseistä vanhusta kutsun samasta syystä vain Marjaksi. Juttu nimittäin jatkuu vielä.

Kaikki alkoi, kun Marja kysyi, miksi haluan tulla isona. Kerroin, että haaveammattini on kirjailija, mutta että luultavasti minun täytyy keksiä jokin järkevämpi ammatti sen lisäksi, koska ainakin täällä Suomessa hyvin harva kirjailija elättää itsensä pelkästään kirjoillaan. Siihen Marja tokaisi, että minun pitäisi vain löytää rikas mies, jonka rahoilla voisin elää ja kirjoittaa. Nauroin ja sanoin, että samaan lopputulokseen olin kaverinkin kanssa päätynyt. Innostuimme molemmat suunnittelemaan tarkemmin tulevaisuuttani. Näillä kahdella suunnitelmalla turvaan tulevaisuuteni.

Suunnitelma A: Rikas mies ja vankila

• etsin rikkaan miehen, joka elättää minut
• nautin jonkin aikaa olostani
• jos mies alkaa käydä hermoilleni, myrkytän hänet kärpässienellä (tämä oli Marjan ajatus)
• päädyn vankilaan mieheni murhasta
• vankilassa saan ilmaisen ruoan ja katon pääni päälle, ja voin jatkaa kirjoittamista (minun ideani)

Suunnitelma B: Öljysheikki

• etsin haaremia pitävän oikein rikkaan ja oikein vanhan sheikin (jälleen Marjan idea)
• sheikillä on jo niin paljon naisia, ettei hän muista minua
• välttelen sheikkiä, kunnes hän kuolee
• saan osani perinnöstä ja jatkan elämääni vapaana kirjailijana

Ymmärrettävästä syystä en voi paljastaa suunnitelmia äidilleni tai opinto-ohjaajalleni, joten kerroin ne nyt teille, ettei tämä henkevä keskustelu 70-vuotiaan kanssa menisi ihan hukkaan. Tällaista tänään.