...kehut, jotka tietää ansaituiksi

Sain tänään pitkän palautekirjeen Otavalta - juuri, kun ajattelin lähettää sinne sähköpostia käsikirjoitukseni viipymiseen liittyen. Ei, he eivät edelleenkään ole valmiita kustantamaan romaaniani, sillä siinä on aivan perustavanlaatuinen, rakenteellinen ongelma, joka pitäisi ratkaista, ennen kuin tarinaa voi alkaa muokata kokonaiseksi, yhtenäiseksi kirjaksi. Ymmärrän kyllä ongelman, mutta tarvitsen aikaa sulatellakseni sitä. Rehellisesti sanottuna minulla ei ole aavistustakaan, kuinka voisin ratkaista sen. Vielä rehellisemmin sanottuna, en edes jaksaisi ajatella sitä juuri nyt. Se tuntuu liian suurelta projektilta, liian aikaavievältä. Haluaisin kaiken tapahtuvan niin nopeasti. Haluaisin olla kirjailija nyt, enkä pari vuotta kestäneen muokkauksen ja harmaiden hiuksien jälkeen.

Hyviä uutisia on kuitenkin, että Otava on selvästikin erittäin kiinnostunut kirjoitustyöstäni. He ovat ihastuneet tekstiini, "jonka kieli on kaunista, nautittavaa, soljuvaa, tarina upea, värikäs, hengästyttävä, hienosti rytmitetty, täynnä tunnetta." Varmuuden vuoksi kustannustoimittaja oli vielä lisännyt, "että annamme palautetta vain hyvin harvoille valitsemillemme teksteille. Ilahtuisin siis kovin, jos edelleen miettisit käsikirjoitustasi tämän palautteeni pohjalta, rohkaistuisit sitä muokkaamaan, pohtimaan ja kokeilemaan erilaisia ratkaisuja, kirjoittamaan uudelleen - ja lähettäisit sitten uuden version luettavaksemme." Uskaltauduin tulkitsemaan sitä niin, etteivät he missään nimessä halua käsikirjoitukseni menevän hukkaan - varsinkaan jollekin toiselle kustannusyhtiölle.

Nyt en kuitenkaan jaksa ajatella tätä yhtään enempää. Tarvitsen kunnon yöunet, ehkä toisetkin. Sitten tulostan koko tarinani, otan sen mukaan mökille, vuoraan huoneeni seinät liuskoilla, ja aloitan ankaran, uuvuttavan ja säälimättömän (sekä minulle että romaanilleni) urakan tavoitteenani muokata käsikirjoituksen perustuksia, mutta jättää sen pinta koskemattomaksi. Toivottakaa onnea!