Syksyn sadepäivissä on tosiaankin jotain sanomattoman ihanaa. Se tunne, kun herää sateen kohinaan ja päästää sen sisään avaamalla tuuletusikkunan. Se veden ääni ja tuoksu, se läpikuultava harmaus ulkona, se pilvien pehmentämä valo. Se tunnelma nukkuvassa talossa, niin kuin koti olisi tavallista pesämäisempi, jotenkin niin turvallisen tuntuinen. Mäyrän hengitystä hämärissä nurkkauksissa.
Parhaat sadepäivät ovat niitä, kun ei itse tarvitse mennä sateeseen. Kun on viikonloppu ja koeviikko edessä ja ihanat vanhemmat, jotka lupautuvat viemään koiran ulos "kun sulla on niin paljon tekemistä". Kun voi jäädä omaan huoneeseen lukemaan ja opiskelemaan, kuuntelemaan sadetta peltikatolla. Kun voi täyttää kodin leipomusten tuoksulla ja lämmöllä.
Taidan olla aika kotihiiri. Varsinkin näin syksyllä iskee sellainen alkukantainen vietti, joka käskee keräämään talvivarastoa (pakkaseen, ehkä hiukan vatsaankin) ja neulomaan lämpimiä vaatteita ja rakentamaan pesää. Olen nyt pari viime päivää harhaillut sellaisella sivustolla kuin http://www.fromscandinaviawithlove.com/, kopioinut inspiroivia kuvia tiedostoihini, haaveillut omasta asunnosta, jota sisustaa, kalustaa, täyttää kirjoilla, maalata...
Mitä sinä teet sadepäivinä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti