8. syyskuuta 2012

...elävä kielioppi

Syy siihen, miksi en ole pitkään aikaan kirjoitellut (siis ennen eilistä), lähti keskiviikkona takaisin kotikaupunkiinsa Berliiniin. Meillä oli siis viikon ajan vaihto-oppilas. Kyse oli lukion intensiivikurssista, joten kaikenlaista ohjelmaa oli berliiniläisille järjestetty. Minäkin, pääkaupunkiseudulla miltei koko ikäni asunut, sain tilaisuuden tutustua vähän paremmin naapurikaupunki Helsinkiin kierrättäessämme vieraitamme nähtävyydeltä toiselle.

En ole ikinä esimerkiksi nähnyt Sibelius-monumenttia. Nyt kun näin, oli tietenkin pakko pistää pää sellaisen putken sisään ja huutaa. Kivasti kaikui.

Äidin mukaan olen kyllä kerran käynyt Suomenlinnassa - tosin korkeintaan kaksivuotiaana taaperona. Oli siis korkea aika korjata tämäkin puute. Tässä muutamia onnistuneimpia otoksia tuolta reissulta:



























Olen lukenut saksaa ensimmäiseltä luokalta lähtien, eli kymmenen vuotta. Oli ihanaa huomata pärjäävänsä vieraalla kielellä. Turvauduin englantiin vain yksittäisten sanojen kohdalla, kun en heti muistanut saksan vastaavaa.

Ehkä vieläkin hauskempaa oli kuunnella saksankieltä. Berliinissä on ihan oma murteensa, josta en ymmärrä juuri mitään, mutta silloin, kun "oma berliiniläiseni" puhui minulle, hän vaihtoi kirjakieliseen saksaan ja puhui muutenkin rauhallisesti ja selkeästi. Oli lumoavaa bongailla kauniisti muodostetuista lauseista eriäviä yhdysverbejä, datiivia, sivulauserakennetta, refleksiiviverbejä...kaikkia niitä asioita, joita olemme tunneilla opetelleet. Kielioppi elää, niin kuin postauksen otsikossa jo vähän vihjaisinkin.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti