24. syyskuuta 2012

...juhlien tähteet

Ehkä tämä on se viikko.

Ehkä se muutaman yön takainen uni, jossa juoksin autotiellä (yhtä nopeasti kuin autot) neljän kilometrin matkan kouluun yhtään väsymättä, jalat ja sydän voimakkaina, oli enne. Jotainhan sen täytyi merkitä, kun yleensä joka ikiseen näkemääni painajaisuneen liittyy nimenomaan jalkojen voimattomuus, se, että niitä täytyy raahata perässään nimetöntä pahaa paetessa tai rakkaita puolustaessa, se, etteivät ne kestä, että ne ovat heikot ja hauraat, vapisevat. Täytyyhän sen merkitä jotakin, että yhtäkkiä unikehoni on niin vahva ja kevyt, niin nopea, ketterä. Ehkä jonkinlaista muutosta. Henkistä tai fyysistä. Eikö unimaailma aina kuitenkin heijastele todellisuutta?

Ehkä tämä on se viikko, kun lopultakin saan suoritettua kaikki harjoitusohjelmani kohdat: joogan joka toinen päivä, kolme käsilihastreeniä ja kaksi rankkaa urheilusuoritusta. Kalenterissa näyttää ainakin lupaavalta. Koeviikon takia viivyn koulussa vain kolmisen tuntia joka päivä, tiistaina on kokonaan vapaata. Okei, täytyyhän minun niihin kokeisiinkin lukea, mutta ei nyt sentään koko aikaa. Kyllä pitäisi ehtiä. Toinen juttu on, viitsiikö. Kun olisi muutama katsomista odottava elokuvakin, puhumattakaan pinosta toinen toistaan ihanampia kirjoja...

Ei. Tämä on se viikko, on. Liikuntapäiväkirjani etukanteen olen kirjoittanut kannustimen: yksi täydellinen viikko vastaa yhtä kirjaostosta. Kirjamessuihin enää kuukausi...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti