...vapaus

Tänään esittelen viimeisimmän elämääni lempeästi mutta peruuttamattomasti ravistelleen kirjan. Kirjat yksi, kaksi ja kolme löytyvät linkkien takaa. Muumiteemalla jatketaan, mutta (joidenkin mielestä) ehkä hiukan kypsemmissä merkeissä.

Olen tainnut ennenkin viitata tähän kirjaan blogissani, mutta se totta vie ansaitsee oman postauksensa. Oli nimittäin osittain Jukka Laajarinteen Muumit ja olemisen arvoitus -kirjan ansiota, että kykenen nykyään nauttimaan niin suuresti muumikirjoista. Tämän filosofisen tutkielman avulla löysin muumeista niihin piileytyvät syvällisyydet, ja myös itsestäni jotakin uutta, nimittäin eksistentialistin.

Filosofia on minusta yleensä aika käsitteellistä ja käsittämätöntä, mutta eksistentialismi tuntui alusta asti minun jutultani. Ateisti minussa ilahtui siitä, että eksistentialismin mukaan jokaisella ihmisellä on vapaus itse päättää, millainen on ja miten toimii (psykologiassa eksistentialismin lähisukulainen on kai humanistinen psykologia, jossa myös uskotaan siihen, ettei ihmisen olemusta määrittele tämän biologia tai ympäristö). Empaatikko minussa kiintyi siihen, että tämä vapaus voi aiheuttaa ihmiselle myös ahdistusta. Kirjailija minussa kiinnostui siitä, että ihmisen vapaalle tahdolle on olemassa vastavoimia, nimittäin toisten ihmisten odotuksia ja oletuksia. (Mikä se sellainen tarina nyt olisi, jossa päähenkilöllä ei ole lainkaan vastuksia?)

Myöhemmin olen törmännyt eksistentialismiin muun muassa zen-buddhalaisessa temppelissä, jossa kävimme maailman uskonnot -kurssilla vierailulla. Siitähän ollaan montaa mieltä, onko zen-buddhalaisuus edes uskonto, vai pikemminkin filosofia. Uskontoon viittaavia rituaaleja ei paljon ole. Zen-buddhalaisuuteen kuuluvat lähinnä erilaiset meditaatioharjoitukset. Joissakin harjoituksissa vain keskitytään hengittämiseen tai olemiseen, mutta toisissa pyritään ratkomaan syvällisiä, filosofisia kysymyksiä keskittymällä niihin pitkään ja hartaasti. Nämä kysymykset koskettelevat usein samoja teemoja kuin eksistentialismikin: todellista olemusta, olemista, elämistä. Kuka olen? Mikä on elämän tarkoitus? Mikä on olemassa? Elämän perimmäisiä kysymyksiä.

Nyt harhauduttiin kauas pääaiheesta, itse kirjasta, mutta juuri niin tämä Laajarinteen teos minuun vaikuttaa. Se tuo ajatteluun ja itsensä pohdintaan niin paljon uutta, avaa aivan uusia näkökulmia elämään, kuljettaa ajatukset uusiin ulottuvuuksiin.