...lapsekkuus

Tämä postaus on jatkoa eilen alkaneelle pienelle sarjalle, jossa esittelen elämäni merkittävimpiä kirjoja, kirjoja jotka ovat muuttaneet maailmaani tai minua suuntaan tai toiseen, näkyvästi tai salavihkaa. Eilen esittelin ensimmäisen, Ronja Ryövärintyttären, iltasatusuosikkini lapsuudesta. Tänään on vuorossa toinen kirja. (Järjestys ei ole tärkeysjärjestys, vaan kronologinen.)


Kuuluin ala-asteella Matilda-kerhoon, koululaisten lukupiiriin, joka luki noin kirjan kuukaudessa. Kerran luettavaksemme tuli L. M. Montgomeryn Runotyttö-trilogian ensimmäinen osa. Innostuin siitä ja luin nopeaan tahtiin kaksi muutakin osaa. Samaistuin niin vahvasti yksinäiseen, haaveilevaan tyttöön, joka puhui kiville ja kissoille, joka antoi nimet pihakujan puille, joka näki keijuja ja koki "leimahduksia", että olin valmis julistamaan sen parhaaksi ikinä lukemakseni kirjaksi. Muut eivät kuitenkaan nähneet sitä samoin. Heidän mielestään kirja oli lapsellinen. Muistan, kuinka melkein raivostuin muille lukupiiriläisille. Kuinka he eivät ymmärtäneet! Minulle Uuden Kuun Emilia oli sielunkumppani. Me ajattelimme samalla tavalla, näimme maailman samalla tavalla. Se tuntui rohkaisevalta, sillä pienestä runotytöstä tuli lopulta oikea kirjailija. Niihin aikoihin, osittain tuon kirjan takia, aloin tajuta, että myös minusta voisi oikeasti tulla kirjailija, jos jatkaisin sinnikkäästi sitä mistä pidin.


En tiedä, kiinnostaako tämä minulle tärkeiden kirjojen listaaminen ketään, mutta itseäni varten minä lähinnä kirjoittelenkin tänne. Toivottavasti joku saa siinä sivussa hyviä lukuvinkkejä...

P.S. Lukuvinkeistä puheenollen, kaverini esitteli minut taannoin loistavalle sivustolle http://www.goodreads.com/, josta tällainen lukutoukkakin löytää paljon tutustumisen arvoisia kirjoja muiden arvostelujen ja listojen kautta. Suosittelen!

Kuva täältä