...kevättoiveikkuus

Polku parin vuoden takaiseen toukokuuhun

Toukokuu! Ajattelin jo, ettei se koskaan saavu. Syksy on lempivuodenaikani, mutta kuukausista suosikkini on ehdottomasti tämä viides. Kevät on niin lyhyt aika, ja usein sen kauneimmat hetket osuvat juuri toukokuulle. Koivuihin puhkeavat heleänvihreät valoajuovat suloisenpehmeät ja -tahmeat hiirenkorvat, joka päivä näkee jonkin uuden uudisraivaajakukan kohoavan sotkuisesta maasta, linnut laulavat keväthuumaansa, ja perhoset keikkuvat siinä missä muutama kuukausi sitten leijui lumihiutaleita. Parasta on se, että toukokuun vihreys ei vielä ole sellaista väsähtänyttä runsautta kuin myöhemmin kesällä. Kaikki vihreä on jotenkin kirkkaampaa, nuorta ja virkistävää.
Kevättoiveikkuuteni on herännyt, se täyttää pään kesälomasuunnitelmilla, lämpimillä ajatuksilla ja kummalla tunteella, joka yllättää kesken englannin tunnin: vapaudella.