Ilmoittauduin jokin aika sitten ilmaiselle, viikonlopun mittaiselle kirjoittajakurssille. Itse kurssi pidetään vasta elokuun ja syyskuun vaihteessa, mutta kurssiin liittyi myös kirjailijaluento, jolla kävin eilen. Urastaan ja arjestaan kirjailijana tulivat kertomaan Anna Maria Mäki ja Juha Itkonen. Täytyy myöntää, että vain jälkimmäinen kirjailija oli minulle tuttu, enkä häneltäkään ole itse lukenut mitään teosta, kuullut vain kehuttavan. Jostain syystä kotimaiset kirjailijat ovat jääneet minulle vieraiksi, pitäisi kai korjata asia...
Luento oli sanoinkuvaamattoman voimauttava, inspiroiva ja innostava kokemus. En tunne kirjailijoita, heitä ei löydy suvustani eikä tuttavapiiristäni; minulla ei ole minkäänlaista kosketusta "oikeiden" kirjailijoiden elämään. Olen tuntenut oloni joskus niin yksinäiseksi, niin irralliseksi "omasta" ammattikunnastani, kamppaillessani itsekseni inspiraation puutteen kanssa, pohtiessani kirjoittamisen mielekkyyttä ja kirjailijan toimeentuloa. Oli suunnaton helpotus huomata, että puhuimme samaa kieltä, nuo oikeat kirjailijat ja minä. Että joku ajattelee ja tuntee niin kuin minä! Että joku tappelee niiden samojen ongelmien kanssa, joihin minäkin hakkaan päätäni. Että joku löytää kirjoittamisen ilon samalla tavalla kuin minäkin, vaikeuksien kautta. Etten ole yksin. Vertaistuki, edes etäinen, tekee kaikesta helpompaa, antaa voimia. Antaa tulevaisuuden - kaukaisen, utuisen haavekuvan, josta nyt sentään tietää, ettei se ole pelkkä kangastus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti