...saarikävelyt

Ensimmäistä kertaa mökillä talven jälkeen. Saaristossa oli kaunista mutta kylmää, aamuisin venepoukamassa oli riitettä ja kamiinaan piti sytyttää tuli ennen kuin voi edes ajatella aamiaispöydän kattamista. Kylmyys ei kuitenkaan estänyt minua nauttimasta mökkeilystä. Toppatakkiin kääriytyneenä, nenä pilkistäen kaulahuivin ja pipon välisestä raosta tarvoin kaislikoissa ja kallioilla, rannoilla ja mäntymetsässä. Etsiskelin rannoilta jäiden ja syysmyrskyjen tuomaa rojua (löysin vain muutaman laudan ja komean pahkan, jälkimmäisen lisäsin kokoelmaani hehkulampun ja yksinäisen sinisen puukengän joukkoon). Vierailin isän kanssa muutamalla muulla saarella ja tein jännittäviä löytöjä: hiiren tai myyrän kallon ja useita paloja jonkin ison nisäkkään selkärangasta. Tervehdin lintuja: tuttua isokoskelopariskuntaa, joka oli yhtä arka kuin ennenkin, hiekkasärkällä lepääviä joutsenia, uteliaita talitiaisia, valtavina parvina ajelehtivia haahkoja. Suosikkejani, soukkasiipisiä tiiroja, ei vielä näkynyt. Niillä onkin kaikkein pisin muuttomatka.

Miksukin nautiskeli saaristolaiskoiran olostaan

Rakastan saaristossa sitä, kuinka siellä kaikki on niin äärirajoillaan. Merisumu on sakeampaa kuin mikään näkemäni sumu mantereella. Merituuli juoksee päin sellaisella voimalla, että se joko kaataa tai nostaa lentoon. Ja kun on tyyntä, on kuin kaikki äänet olisivat kuolleet. Tai ei aivan: silloin tällöin voi kuulla ohi lentävän korpin siipien humahtelun. Niin kaunis ääni - ja ajatella, etten edes tietäisi sen olemassaolosta, jos en olisi asunut saaressa kaukana liikenteen taukoamattomasta hälystä.


Joka kerta kun käymme mökillä, päätökseni vain vahvistuu: jonakin päivänä minä muutan tänne, asun jossakin saaressa keskellä merta, ajan veneellä ostoksille ja kuuntelen merta päivät pitkät. Haluan kuulua saaristoon. Haluan tuntea tarinat ja salatiedon jokaisen linnun, kasvin ja tuulen takana, jotta maisema, jota katson, olisi enemmän minun. Haluan sanoa: "Haahkat ovat myöhässä tänä vuonna." ja: "Ruohosipuli on nyt parhaimmillaan, käydään poimimassa sitä rannalta." Haluan olla kotonani saaristossa, niin kuin harmaantunut laituri tai merimetsojen ja lokkien omakseen ottama luoto. Sitä minä haluan elämältäni.