"On oltava hiljaa jotta kuulisi. On oltava pimeys jotta tähdet näkyisivät. Tanssi on aina tanssittava onton päällä, hirvittävien syvyyksien yllä."Ursula K. Le Guinia ei voi olla rakastamatta. Viisaampaa, lohdullisempaa, kauniimpaa ja lumoavampaa fantasiaa en tiedä. Joka kerta kun palaan Maameren tarinoiden pariin, on kuin tapaisi hyvän ystävän. Kieli, tarina, henkilöt, teema, ne kaikki vakuuttavat minut kerta toisensa jälkeen. Le Guinin kirjoista poimimani viisaudet itävät pitkään mielessäni, kun olen jo sulkenut kannet. Niissä on jotakin hyvin aitoa, voimauttavaa. Jotakin vastaavaa haluaisin omaankin tuotantooni, elämääni.
"On oltava hiljaa jotta kuulisi." Nykyihmiselle saattaa joskus olla vaikeaa muistaa hiljaisuuden merkitys. Jos olemme itse koko ajan äänessä, emme voi kuulla muita, tunnustaa, ymmärtää. Emme voi kuulla ääniä ympärillämme tai sisällämme, ellemme anna hiljaisuudelle tilaa. Siksi on uskallettava joskus vaieta, kuunnella, ainaisen kiihkeän oman olemassaolonsa vakuuttelun sijaan. Silloin voi vaikka huomata, ettei maailmassa ole yksin.
"On oltava pimeys jotta tähdet näkyisivät." Kyse on kontrastista. Vastakohtaisuudet tukevat, ruokkivat, vaalivat, vahvistavat toisiaan. Vain kuolema on kyllin arvokas loppu elämälle - vain kuolema saa elämän tuntumaan niin ainutlaatuiselta, elämisen arvoiselta. Kun joskus joutuu epäilemään itseään ja tulevaisuuttaan, tuntuvat toivon pilkahdukset sitäkin kirkkaammilta.
"Tanssi on aina tanssittava onton päällä, hirvittävien syvyyksien yllä." Vain tyhjyys jalan alla kaikuu kauas; epävarmuudesta kasvaa mahtava sointu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti