...olemassa

Muistatteko sen lastenohjelman, noin minuutin kestävät jaksot, joissa lapsen ääni hihkaisee: "Onnea on!..." Ja lausetta jatketaan lyhyen, aiheeseen liittyvän videopätkän jälkeen, tyyliin: "...luisteleminen isonveljen kanssa." En tiedä, tehdäänkö niitä enää, mutta mielestäni niissä oli hyvä ajatus. Ne kiinnittivät huomion ohikiitäviin hetkiin, onnensirusiin, joita meidän kaikkien pitäisi tienposkesta sormet verillä kerätä ja tunkea taskuihimme.


Ohjelma tuli mieleeni, kun pohdiskelin, aloittaako blogin pitäminen. Se tuntui sopivalta sekä nimeksi että kantavaksi ajatukseksi.
Ei sillä, että olisin mitenkään ylipirteä tai yltiöonnellinen ihminen, päinvastoin. Mutta minä näen maailman kauneuden. Minä löydän onnensirusia sieltä täältä, kerään ne talteen turvaan, sillä kauneus on katoavaista. Ja mitenkö minä sen teen? Kirjoittamalla.


Saanen jakaa katkelman yhdeksännellä luokalla kirjoittamastani kielimuotokuvasta, osiosta Kielen merkitys minulle.

Minulle kieli merkitsee tunteiden ja ajatusten tulkkia. Lahjakkaat tanssijat, maalarit ja muusikot käyttävät kanavanaan liikettä, kuvaa tai melodiaa. Se on heidän tapansa käsitellä asioita ja antaa ihmisille jotain itsestään, ja kaikki niistä ovat hyviä tapoja, mutta minä olen kömpelö ja huono piirtämään, enkä osaa soittaa yhtäkään instrumenttia. Niinpä minä kirjoitan.

Mielestäni tuo katkelma tiivistää hyvin tunteeni kirjoittamista kohtaan. Kirjoittaminen, tavut, sanat, lauseet, teksti, on minulle luontainen tapa olla vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa, jakaa hiukan löytämääni kauneutta muillekin, kertoa, kuinka paljon tätä maailmaa rakastan, tuoda ilmi mielipiteitäni.

Tämä blogi kertoo pääasiassa kirjoittamisesta. Viha-rakkaussuhteestani kirjoittamiseen, kirjailijanhaaveistani, edistymisestäni. Mutta myös niistä muista onnensirpaleista, joita voi löytää mistä tahansa.

P.S. Koska innostun herkästi uusista asioista (feng shui, tanssiminen, naalit, neulominen, vain joitakin mainitakseni), voi olla, että blogin pitäminenkin on vain päähänpisto, joka aiheuttaa ensin kuumeen (tiheään ilmestyviä postauksia), sitten kaksi viikkoa kestävän nuhan (yhä harvemmiksi ja huonommiksi/väkinäisemmiksi käyviä postauksia) ja lopulta parantumisen (blogin poistaminen). Ajattelin vain varoittaa etukäteen.