Se ei nyt tästä kuvasta kauhean hyvin näy, mutta neitoperhosenpunainen on aivan oma värinsä. Tietyssä kulmassa siipien suomuista nimittäin erottuu punaista taittava kulta. Se on yksi lempiväreistäni.
Toinen lempivärini on sininen. Petrolinsininen, välimerensininen, taivaansininen, lasuurinsininen... Miltei missä tahansa sävyssä tuo väri on suosikkini.
Vihreä on myös kaunis, mutta siitä kelpaa vain kaksi sävyä: hiirenkorvien heleä vihreä sekä sellainen voimakas, intensiivinen vihreä, jonka kohtasin yllättäen pari päivää sitten. Kävelimme saksalaisten vieraiden kanssa saunalta, ja vilkaisin taakseni. Matalalta paistava ilta-aurinko kultasi märän nurmikon herättäen syksyisen vihreän eloon.
P.S. Paljastettakoon, että tämän turhanpäiväisen (?) postauksen syy on se, että yritän vältellä kertomasta, kuinka romaanini uudelleenkirjoittaminen etenee. Ei etene.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti