10. helmikuuta 2015

...naisellinen olo

Sanoin kerran ystävieni kanssa keskustellessa: "Me kaikki vaan teeskennellään, ei aikuisia ole olemassakaan." Luulen, että puheenaiheena oli se, kuinka kaverini ei tuntenut olevansa kypsä ja aikuinen vaikka sitä häneltä odotettiin. Silloin tuo lausahdus tuntui oivaltavalta. Minusta tuntui, että aikuisuus on pelkkä myytti, että kaikki ns. aikuiset vain teeskentelevät kypsää ja vastuullista, vaikka oikeasti kaikki ovat yhtä ymmällään maailmasta ja veroilmoituksista ja palkanlaskennasta. Nyt en ole enää ihan varma asiasta.

Lukion jälkeen olen alkanut tuntea oloani jotenkin erilaiseksi. Itsenäistymisenkaipuu minulla on ollut jo jonkin aikaa, halu muuttaa omilleni ja järjestää omannäköiseni elämän ympäristöön, jonka olen itse valinnut. Haluan kodin jota siivota ja sisustaa, haluan tehdä omat ostokseni, haluan joutua seuraamaan rahankäyttöäni, jotta rahat riittäisivät koko kuukaudeksi. Yhtäkkiä kaikki nuo pienet suuret asiat eivät tunnukaan masentavilta, vaan jännittäviltä. Seikkailulta. Yhtäkkiä "vastuullinen aikuinen" ei olekaan kirosana vaan jotain, millaiseksi haluan tulla. Ja kuukausi kuukaudelta minusta todella tuntuu, kuin olisin tulossa sellaiseksi.

Asioita jotka saavat minut tuntemaan itseni aikuiseksi:
  • tyylikäs musta osoitekirja
  • S-etukortti
  • palkka
  • myymälän sulkeminen itsenäisesti
  • salijäsenyys
  • nahkakengistä huolehtiminen
  • vuokra-asuntojen etsiminen
  • auton vieminen huoltoon ja katsastukseen isin puolesta
  • ylipäätään ajaminen
  • töihin lähteminen
  • lääkärintodistus
  • oma hylly kylpyhuoneessa
  • päätös siivota siksi että huone on sotkuinen, ei siksi että käsketään siivoamaan
  • tulevat vaalit joissa saan äänestää
  • omat matkat
Etenen vielä pienin askelin; asun elokuuhun asti vanhempieni luona, joten aikuistumisen rajat ovat huoneeni kokoiset. Se saattaa olla ihan hyväkin asia. Vaikka aikuistuminen kiinnostaa, en halua kiirehtiä sitä kohti. Ehtiihän sitä sitten olla vastuullinen ja järkevä, säästää rahaa, maksaa laskuja, päättää mitä sitä tänään söisi. Olen (edelleen) ihan tyytyväinen siihen missä ja millainen olen nyt: aikuistumisen kynnyksellä, mutta vielä tarpeeksi nuori ja vastuuton, jotta voin silloin tällöin katsoa Disney-elokuvia ja vaihtaa yöppäriin kuudelta illalla. Ja kuka tietää, ehkä aikuisuutta ei todella olekaan olemassa, ja voin jatkaa samalla linjalla vielä yli kaksikymppisenäkin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti